Thursday, April 28, 2011

Animal instinct

Nyt on vuorossa tämä liiankin kauan itseään odotuttanut elukkapostaus. Kotonani lusmuaa siis kaksi rottaneitosta sekä kolm---kaksi pientä hiirulaista. Rottatytöt tulivat luokseni kasvattajalta,
ovat siis Alias-rottalasta kotoisin. Väritykseltään ovat silver blue, ja melkoisia hurmureita. ^^ Rottatytöt ovat syntyneet 19.7.2010, ja ovat nyt siis hieman yli yhdeksän kuukauden ikäisiä. Rottisten häkki on väsäilty kirpparilta löytyneestä hyllystä, ja on oikeastaan vieläkin vaiheessa. Hyllyn alaosassa näkyy nuo alkuperäisistä lasiovista muunnetut verkko-ovet, yläosan on isäni tehnyt.

Kuten mainitsinkin, Mutteri on ollut kipeänä, mutta voi onneksi jo paljon paremmin. Lääkekuuria on vielä pari päivää jäljellä, ja se onkin osoittautunut melkoiseksi taisteluksi! Tuota rottaa kun ei meinaa saada huijattua millään syömään tuota lääkettä vapaaehtoisesti, ei auta jugurtit eikä kaurapuurot. Laiheliini on viimein suostunut myös ylipäänsä syömään, keittelin jo kaurapuuroja vanhoista puurotraumoistani huolimatta, ja koin suuria onnistumisen hetkiä, kun Mutteri alkoikin mussuttaa puuroa vapaaehtoisesti. Rotat ovat edelleen eristyksissä toisistaan, mutta varmaankin saavat koko häkin pian taas käyttöönsä. Tällä hetkellä Mutteri asustaa alatasolla, ja Ruuvi yläosassa, lähinnä siitä käytännön syystä, että Ruuvi osaa puskea nuo alaovet auki, kun taasen Mutteri ei.

Mutteri oli alunperinkin siskoksista hieman pienempi sekä arempi yksilö. Kumpikaan ei kauheasti viihdy sylissä tai paikoillaan, virtaa kun riittäisi vaikka muille jakaa. :D Tuon viime viikkoisen lääkärireissun jälkeen Mutteri kuitenkin vietti iltaa sylissäni minun istuskellessa koneen äärellä, ja taisi jopa torkahtaa. Harvinaista herkkua oli se, vaikka tietenkin huolen värittämää. ♥ Harmi kun oli liian pimeää sitä kuvata.

Kipeä pieni rönttönen

Ruuvi taasen voi erittäin paksusti, ja kyttää minua jatkuvasti mahdollisten herkkujen toivossa. Ruuvi on rotista sosiaalisempi tapaus, joka huonettani tutkiessaan pomppii aina välillä luokseni tervehtimään ja jatkaa sitten matkaansa. Tyttönen voi melkoisen pulskasti tällä hetkellä, sillä onnistui salaa syömään myös siskonsa herkut muutamien päivien ajalta, ennenkuin tajusin Mutterin olevan oikeasti kipeä. Onkin nyt ollut sitten pienessä herkkulakossa, ja vaikka onkin saanut jotain pientä aina välillä, on Mutteri saanut nyt enemmän herkkuja sen syömistä ja lihomista edesauttamaan. Typykkä on melkoinen rohmu, sillä ihan mikä tahansa kelpaa, välillä sen ei tarvitse olla edes syötävää. Naureskelinkin parille kaverilleni, että Ruuvi kävisi onnella myös vaikka pöytäni kimppuun, mikäli näyttäisi siltä, että aion itse siitä haukata. :D

"Mitä, etkö sä aio antaa mulle mitään ruokaa?"

Esteenä alatasolle toimii tällä hetkellä violetti muovinen lasi, sekä söpö Hello Kitty -palapelipallo. :D Oli muuten just niin häjynkokoiset reiät, ettei meinannut mikään noihin sopia!





Pienempinä hännällisinä kavereinani hääräilevät hiiruliirut Nokinekku ja Raitapeppu. Kolmas hiirulainen, Toffeekuono, nukkui äkillisesti pois viikko sitten. Hiirulaiset ovat Pirkkalan Lemmikkijutusta, eivätkä ole missään vaiheessa tottuneet käsittelyyn. Eivät kuitenkaan ole missään määrin agressiivisia dunasta napattaessa, kunhan vain kovin säikkyjä. Hiiret saivat kaikki nimensä värityksensä mukaan: Nokinekku on mustaturkkinen, Raitapepun ruskeassa selässä kulkee takaosassa valkoinen raita, ja Toffeekuono taasen oli valkea parilla toffeenvärisellä läntillä. Hiiret ovat noin vuoden ikäisiä, ja olleet seurassani viime kesäkuusta lähtien.

"Miten niin me ei kaikki mahduta yhtäaikaa?"

Hiiret asustivat ensimmäisen kuukauden ajan pieniverkkoisessa jyrsijänhäkissä, mutta kuten pieni vankikarkuri Raitapeppu pian todisti, häkki ei niitä kauaa pidätellyt. Taisi olla ensimmäinen vaiko toinen aamu hiirten kanssa, kun unenpöpperöisenä istahdin koneelle viltin kanssa, ja meni varmaan puoli tuntia, ennenkuin tajusin, että selässäni outoa, paikkaa vaihtavaa nykimistä ei suinkaan aiheuttanut elohiiri, vaan ihan oikeasti hiiri, Raitapeppu nimittäin. :D Onneksi en ollut istahtanut hiiren päälle, enhän ollut tosiaan huomannut suorittaa hännänlaskentaa häkissä aamukoomaltani. ;)

Kuvat hiiruista ovat vanhempia, en ole nyt onnistunut saamaan niistä yhtäkään kunnollista otosta.

Nykyään hiiret asustavatkin kääpiöhamsteriltani Harulta jääneessä dunassa, josta eivät pääsekään karkailemaan. Haru nukkui pois 10.06.2010, enkä ollut itse paikalla jättämässä pienelle hyvästejä. Olin juuri muuttanut, ja jättänyt hamsteripalleron äitini hoiviin, sillä pelkäsin, ettei vanhus selviäisi matkasta. Äitini piti kuitenkin hyvää huolta pienestä ihan viimeisiin hetkiin asti, mikä oli minulle suuri lohtu. Haru oli ensimmäinen jyrsijäni, ja paras mahdollinen sellainen. ♥

Muina lemmikkeinä minulla on vielä vanhempieni luona asustavat kolme kissaa, joista kaksi on tyttöjä, ja tulevat nyt 10 vuotta, sekä yksi poikakissa, joka on saman emon pentuja, mutta vuoden nuorempi. Minulla on joku fiksaatio ö -kirjaimeen, sillä kissojeni nimet ovat Rölli, Mörri, ja Mökö... f^^; Myös pikkusiskoni kissa Kinuski, joka on Mökön kanssa samasta pesueesta, asuu vanhempieni luona.

~Miau, tuumii Misantrella

Monday, April 25, 2011

Pääsiäispäivitys

Zombie-Jessen meille lahjoittama pääsiäisloma on ollut osaltani harvinaisen kurja tänä vuonna. Edes kaunis ilma ei ole saanut minua lähtemään parveketta kauemmas, vaan olen kököttänyt sisällä, pääasiallisesti omassa sängyssä toinen toistaan huonompien leffojen parissa.

Miksi sitten näin? Pupuhyppy seurustelee nykyään onnellisesti, enkä viitsi tunkea mukaan kolmanneksi pyöräksi. Oma suhteeni jo kerran mainittuun mieshenkilöön taasen vain kariutui, tai ainakin näin oletan, koska hänestä ei taas ole kuulunut yhtään mitään. Toisaalta, mikä suhde? Mies kun ei varsinaisesti halunnut seurustella, ja vaikka viihdyinkin hänen seurassaan, en loppujen lopuksi varsinaisesti pitänyt hänestä. Toki ehdin häneen ihastua, viisi kuukautta on pitkä aika. Hän vain ajattelemattomuuttaan onnistui minua satuttamaan, enkä antanut itseni luottaa häneen täysin missään vaiheessa. Myöskin näkeminen kerran kahdessa viikossa on aika typerää, kun kyseessä ei kerran ollut kaukosuhde. Kai sitten halusimme vain eri asioita, minä esimerkiksi en kestä päivittäistä juopottelua ja hermostun itseeni ja muihin, jos onnistun nukkumaan koko päivän, ihan siis iltakahdeksaan asti. Kuten tyypille itselleenkin totesin, 'viinaa ja vittuilua' ei vain kovin hyvin käy yhteen 'teen ja sympatian' kanssa. *sigh*

Olen siis sanalla sanottuna yksinäinen. Vaikka olenkin Pupuhypyn kautta saanut uusia tuttavia, en koe tuntevani heitä niin hyvin, että voisin "ahdistella" heitä pitämään minulle seuraa. En oikeastaan uskalla edes kysyä, sillä en tiedä viihtyisivätkö he seurassani, varsikaan tällä hetkellä ja näillä fiiliksillä. =(

Mikä muu vetää mielen matalaksi? Toinen rotistani on kipeänä, ja olen murehtinut sen puolesta jo päivätolkulla. Käväisimme eläinlääkärillä tuossa keskiviikkona, ja vaikka reissu tulikin kalliiksi, oli se sen arvoista, sillä tuntui, että sydämeltäni putosi about tonnin kivi. Rotta sai antibioottipistoksen jo lääkärillä, ja olenkin sille nyt syöttänyt antibioottiliuosta kahdesti päivässä. Rotta on pirteämpi, mutta edelleen todella laiha ja syö huonosti. Alan huolestua siitä uudelleen...=( Antibiootit ovat ilmeisesti mansikan taikka vadelman makuisia, mutta ensimmäisen satsin jälkeen rotta päätti, että ei enää tätä, ja nyt olenkin joutunut pakottamaan lääkkeet. Mikä tietenkin saa rotan inhoamaan koko operaatiota ja minua.... *sigh*

Toinen rotta taasen voi kirjaimellisesti paksusti, se kun meni ja varasti kaikki siskolleen antamani herkut. Nyt rotat ovat eristyksissä toisistaan, Ruuvi pienellä laihiksella ja herkkulakossa, kun taasen Mutteria yritän paapoa ja lihottaa. Toivottavasti kaikki nyt menisi vielä parhain päin...

Kaikista kurjin juttu sattui kuitenkin torstai-iltana. Kävin keittiössä juttelemassa hiirulaisille, kun näin että Nokinekku ja Raitapeppu taiteilivat puukeinunsa päällä. Ihmettelin, kun Toffeekuonosta ei näkynyt edes viiksikarvoja, joten kurkkasin bunkkeriin - tyhjä. Sitten nostin uutta mökkiä, ja yllätyin, kun Toffis köllötteli paikoillaan, eikä tapansa mukaan singahtanut heti karkuun. Vasta samalla sekunnilla, kun höpötellen tökkäsin hiirtä, tajusin sen olevan kuollut. Ensin en osannut reagoida asiaan mitenkään, sitten purskahdinkin hysteeriseen itkuun. Kaikki kuolemaan liittyvät käsittelemättömät tunteet ihan pinnassa, istuin sitten vain ja itkin aikani siinä lattialla. Hädästäni kertoo ehkä jotain se, että ensimmäinen ihminen, jolle sai asiasta jotain soperrettua, oli mies, joka ei sitten loppujen lopuksi välittänytkään minusta niin kauheasti...

Kun sitten viimein sain itseni kasaan, nostin Toffeekuonon varovasti pois dunasta, laitoin sen minigrip-pussiin, siivosin koko dunan, pesin kaikki mökit ja kulhot ja muut. Lopulta sitten laitoin pienen vielä rasiaan, ja toisen pussin sisään, sekä pakastimeen odottamaan viimeistä leposijaa. Sen jälkeen oli pakko mennä suihkuun pesemään koko kokemus pois. Nyt nuo ovat sitten kahdestaan, Nokinekku ja Raitapylly.

Ensin saan pelätä Mutterin puolesta, ja sitten kun toinen alkaa voimaan paremmin, ja ehdin siitä iloita, käy näin. =( Tuntuu todella pahalta, koska on mahdollista, että pikku nöffetti on kuollut jo eilisen puolella. Minä kun ajattelin sen olevan vain tapansa mukaan piilossa, kun annoin hiirulaisille illalla ruokaa. Toffeekuonoako se toissayönä näkemäni uni sitten koskikin? Heräsin keskiviikkoon pahalla mielellä, sillä olin nähnyt unta, jossa löysin Mutterin kuolleena häkistä... =(
Hyvästi Toffeekuono, elämäni ensimmäinen pieni hiirimakkara...

~murheellinen Misantrella

Sunday, April 17, 2011

Lip Service ~ Cyber Sniper

Mieliala: hieman krapulainen fiilis
Taustalla pyörii: joku satunnainen huono kauhuleffa


Mikä siinä on, että nyt on inspiraatio kirjoittamiseen kadonnut jonnekin huitsin nevadaan? Tekstikään ei tunnu kauhean fiksulta, höh. =(

No, anyways. Ennakkotilasin nämä Cyber Sniper -malliston rytkyt loppukesästä, ja ne saapuivat juuri sopivasti uudeksi vuodeksi. Valitettavasti joka ikinen Lipparin tilauksistani menee aina tullin kautta, joten muutenkin arvokkaille vaatteille tulee vielä kivasti lisähintaa. =( Noh, päädyin kuitenkin vaatteet tilaamaan ennakkoon, sillä näytti siltä, ettei tuota pinkkiä versiota olisi enää saatavilla kovin pitkään omassa koossani, tämä päti siis kaikkiin malliston vaatteisiin.

Kuva googlesta

Rakastuin tähän vyötärökorsettiin ihan täysin, eikä se myöskään pettänyt livenä. Kunnes sitten toisella käyttökerralla sieltä tunkivat nuo etuosan luut alareunasta läpi... Nyt kun yritin katsella onko päihin jätetty jotkin reiät, en oikein saanut selville miten luut ovat sieltä päässeet läpi, joten täytyy vielä vähän testailla ja tutkia asiaa. Kooltaan ja malliltaan tämä oli just hyvä, pitää makkarat ojennuksessa eikä purista liikaa. ^^ Olen käyttänyt tätä vetoketju etupuolella, vaikka varmaankin molemmin päin näyttäisi hyvältä.

Mietin ensiksi hankkisinko mallistosta topin, vai tuon irtohihaisen huppariversion. Päädyin sitten kuitenkin huppariversioon, sillä se on paljon monipuolisempi. Hihat on kiinni klipsuilla, joten ne saa pois tarvittaessa, hupun saa irti, ja nuo taustan pinkit nauhat tuo kivasti väriä tähän yläosaan . ^^ Tähänkin jouduin kuitenkin pettymään, sillä tajusin vasta kuukausi sitten, että toppiin on läntätty kaksi vasemman käden hihaa. -__-#

Kaveriksi näille ostin vielä sitten nuo irtolahkeet pinkein somistein. Jossain mielenhäiriössä päädyin sitten koon vaihtamisen sijaan lisäämään tilaukseen koko pienemmät lahkeet, joten toiset pitäisi jaksaa laittaa myyntiin.

Huomasin näissä kuitenkin ensimmäisen käyttökerran jälkeen myös virheitä: tuo yläreunan silikoninauha murenee käsiin, ja alempi kangaskerros on saanut jo ainakin yhden silmäpaon. Argh.

Jälkikäteen jäi harmittamaan, etten tullut hankkineeksi tuota Gamma Ray -minihametta, sillä sitä ei näy ebaystäkään löytyvän kuin mustana, ja Lipparin omilla sivuillakin on tarjolla vain koko xs. =( Toisaalta taasen, jos hame olisi yhtä mahtavaa laatua kuin nämä muut vaatteet, löytyisi siitäkin varmasti jokin vika. Merkki maksaa, joten luulisi sillä saavan edes kunnollista laatua!

No juu, en nyt jaksa avautua aiheesta enää tämän enempää, joten siirryn takaisin kauhuleffani pariin. :þ

~Misantrella

Tuesday, April 5, 2011

Lip Service ~ Midnight blue

Mieliala: energinen (kiitos vihreän EDin)
Taustalla soi: Gothminister ~ Angel [Club version]


No niin, aloitetaanpas vaateurakka sitten näillä tyrmistyttävän upeilla, keskiyön sinisillä Lippareilla. Näin kyseistä väriä ensimmäistä kertaa Pupuhypyn vaatekaapissa, ja lopulta tulin siihen tulokseen, että kyseistä väriä täytyy itsekin saada.

Vaatteet ovat kahden eri tilauksen tulos, ja ensimmäisenä tuli hankittua tämä sievä minihamonen. Hame on kokoa XL, ja oli taasen hieman liian suuri, joten kavennusoperaatio on tälle luvassa. On kyllä harvinaisen ärsyttävää, miten paljon nuo koot vaihtelevat. *mur* Hameessa on edessä vetoketju, ja takana koristenyöritys. Takana helmassa on sievä pieni vekitys.

Ensimmäisen tilauksen mukana tuli myös samaista väriä edustava kaunis vyötärökorseletti, jonka tilasin tahallaan liian pienenä. Härpäke on siis kokoa L siinä toivossa, että saisin mahamakkarat joskus kutistumaan ja tämä kauneus pääsisi ansaitsemaansa käyttöön. Ottaen kuitenkin huomioon yleisen laiskuuteni ja sen, että ruoka nyt vaan on hyvää, tässä kuitenkin menee vielä tovi jos toinenkin...

Olen kuitenkin todistanut itselleni, että moinen on kuitenkin mahdollista, sillä olen pariin otteeseen tunkenut tursumakkarani tuonne sisälle! Kaunishan näky ei missään tapauksessa ole, eikä korseletti kestäisi oikeassa käytössä näillä ihroilla. [Siihen on ihan oikeasti syy, miksei miusta näy täällä(kään) sivuprofiilikuvia...satun olemaan kropaltani aikalailla mallia Tuksu O_O;]
Laiskuuteni näkyy mm. kuvassa sillä, etten jaksanut sulkea noita solkia, sillä olisin kuitenkin saanut avata ne samantien säilytyksen ajaksi.

Anywho, hameelle kaveriksi tuli hankittua tämä kaunis ja edestä kiusoittelevan avonainen toppi. En oikein tiennyt koon puolesta, joten tuli hankittua tämäkin XL:nä, mikä osoittautuikin sitten hyväksi valinnaksi. Topille kaveriksi nappasin vielä alepuolelta ihkaensimmäiset pvc/vinyylirintsikkani. ^^ Noiden kokoja on muuten melko mahdotonta arvailla, onneksi oli jo jotain hajua kokosysteemeistä, ettei päässyt lipsahtamaan sormi suuhun.


Loppuun vielä pakko tunnustaa, että ihastuin tuohon siniseen niin paljon, että siihen oli pakko hankkia myös kynsilakka sävy-sävyyn. Kyttäsin vaihtoehtoja maaliskuun alkupuolella Sokoksen nettisivuilta, ja täytyy sanoa, että kerrankin jossain on osattu säätää värit kohdilleen! Oli meinaan just eikä melkein hyvä livenäkin se sävy, mihin netissäkin jo päädyin. Kävin siis vielä paikan päällä tarkistamassa vaihtoehdot, mukana oli tuo korseletti auttamassa värin valinnassa. ^^ Kynsilakka on siis We Care Iconin sävy 21 Magic Sapphire, jota sain aikaiseksi kokeiltua vasta tänään ensimmäistä kertaa. Kynsissä kaksi kerrosta lakkaa.

Vaatteet eivät ole myöskään päässeet vielä ulkoilemaan, suurinpana syynä ehkä se, että hiukseni olivat vielä kuukausi sitten punertavat n. 10(?) sentin matkalta juuresta. Aikomus kun oli tosiaan vaihtaa hiusväriä poistamatta mustaa hirveillä värinpoistomurhilla. Kyseisen värin valmistus kuitenkin lopetettiin jo toista kertaa, joten päätin sittenkin palata takaisin mustaan.

Loppuun piristykseksi kuitenkin ihmeellinen ankkapose, yritin miettiä mitä pukea päälle LWS vs. Wastefieldiin maaliskuun alkupuolella. :D

~Misantrella
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...